Perjantai-ilta sonnin seurassa

Tässä vuosien varrella olen monessa luontodokumentissa nähnyt kuinka eri henkilöt osaavat kutsua hirviä. Nyt viimeisenä parina kesänä saanut jopa ääninäytteitä ihan vierestä kuunnella kuinka ääniä tehdään ilman mitään torvia tai apulaitteita. Päivisin yksin ollessa olen koittanut harjoitella kuinka noita ääniä saadaan oikein aikaiseksi. Homma on kyllä ihan yhtä vaikealta tuntunut kuin aikanaan se, kun isä käski opetella kovaa viheltämään, että ajokoiran saa luokse vihellettyä. Posket kipeänä tuli sitä harjoiteltua ja lopulta vihellys onnistui, Tänä päivänä vihellysääneni on pirunkin kuuluva.

Tänä syksynä olen kierrellyt kävellen hirviä etsien noin 100 km. Aikaa metsässä on tullut vietettyä reilu 30 tuntia enkä yhtään hirveä ole nähnyt. Vain muutamat sorkan jäljet, mutta esimerkiksi yhtään kiimakuoppaa en ole löytänyt. Monet turhat reissut on saaneet jo tuntumaan, että olisi parempi vain luovuttaa. Eilen sitten päätin kuitenkin taas pakata tavarat ja maastoon lähteä. Sanoin vaimolle, että onko mitään turhempaa kuin taas raahata tavarat hiki päässä metsään ja ilta siellä olla? No saisipa ainakin olla kauniissa syysilmassa.

Puuskittainen tuuli oli hiukan yllätys. Päätin sitten valita paikkani pellon reunan haavikosta niin, että tuuli pellolta tuli minua vasten. Virittelin naamioverkon puiden väliin, puin päälleni lisää vaatetta ja laittelin kamerat valmiiksi. Sitten oli aika odottaa, että luonto rauhoittuu minun paikalle tuloni jälkeen. Noin 20 min odotuksen jälkeen päätin aloittaa äänien teon.

Aluksi tein lyhyitä öhkäisyjä ja odotin niiden jälkeen aina muutaman minuutin. Mitään vastausta ei kuulunut. Neljännen öhkäisyn jälkeen kuului ääni. Hitto oliko se hirven vastaus? Mitään muuta ei sitten kuulunut. Mietin, että taisi mielikuvitus tehdä tepposensa minulle. Jano oli tullut öhkiessä ja otin juotavaa repusta. Vichypullon huulille saatuani sen pois pistin varsin nopeasti. Jumankauta mietin. Edessä kuusitaimikossa liikkuu hirvi!!!

Sieltä se isot korvat pystyssä tuijotti minua ja koitti ilmasta saada vainua äänien lähteestä. Se kuitenkaan ei onnistunut, koska tuuli kävi hirven harmiksi väärään suuntaan ihan kuten olin paikkaa valitessa ajatellut. Hirvi selvästi oli äänistäni kiinnostunut. Se taimikon suojassa minua lähestyi ja kuten kokeneet kuvaajat olivat kertoneet se yritti kiertää taakseni. Se ei siinä kuitenkaan onnistunut. Lopulta hirvisonni tuli kokonaan esiin, Komeassa kunnossa oleva niin sanottu ”kuusipiikkinen”. Olin jo tässä kohtaa tyytyväinen ja nappasin nopeasti kuvia ja vähän videoita todisteeksi. Olin varma, että kohta sonni tajuaa huijauksen ja juoksee pois, mutta eipä niin käynytkään.

Sonni oli äänistä kiinnostunut ja varmasti vielä sen veressä pyöri kiima-ajan testosteronit ja se luuli morsiamensa löytäneen. Se kierteli puolelta toiselle pellolla ja välillä tuli minusta vain 15 metrin päähän. Siitä se sitten tuijotti minua ja ihmetteli miksei naarasta näy. On vaikuttava kokemus tuijottaa silmästä silmään hirveä, nähdä kuinka sen vartalo liikkuu hengittäessä ja nähdä turvasta nouseva höyry. Kaikki tämä sen ansiosta, että on oppinut ainakin vähän puhumaan hirvien kieltä ja saanut olla osa luontoa. Tällä tavoin esi-isämme ovat jo historian alussa hankkineet itselleen ruokaa. Nyt minä vain nautin tilanteesta ja tuotin sonnille valtavan pettymyksen sen innostuessa äänistä. Lopulta se 40 minuutin jälkeen minulle tuhahti ja käveli arvokkaasti pois. Se meni taimikon sisälle ja alkoi ruokailla. Tuossakin kohtaa seurasin sen touhuja kunnes se meni takaisin sinne mistä oli tullut. Metsän kuningas oli tullut huijatuksi.

Videota nähtävillä täältä

Verkkokaupastani on muuten tilattavissa hirvituotteita vaikkapa isänpäivälahjaksi. Vaikka tuotteita ei heti varastossa ole niin niitä voi tilata. Seuraava mukitilaus lähtee minulta 17.10. klo 18 eteenpäin