Tämä vuosi oli varmasti merkittävin vuosi itselleni pöllöjen parissa. Sain oppia todella paljon uusia asioita ja vanhoihin kokemuksiin tuli paljon selityksiä. Nyt osaa aloittaa vuoden 2016 ihan uudelta pohjalta näiden tuttujen pöllöjen kanssa. Vaikka olen vasta neljä vuotta seurannut aktiivisesti lintuja ja varsinkin petolintuja niin luulen, että aika hyvin olen oppinut mistä ja koska niitä kannattaa etsiä.
Edelleen nuo pöllöt on itselle ehdottomasti ne tärkeimmät mielenkiinnon kohteet. Monelle ne ovat lintuja, joita välttämättä ei koskaan kohtaa. Edelleen niitä pelätään varmaan johtuen pöllöjen elintavoista eli liikkkua yöllä ja siksi ne ovat outoja. Myös niiden äänet saattavat olla peloittavia. Tässä esimerkkinä lehtopöllön ääni ja tässä sitten huuhkajan ääni. Itselle näiden äänien kuuleminen on aina niin mahtava kokemus. Se onkin ollut nyt yksi iso muutos ollut tänä vuonna, etten enää välttämättä halua pöllöä nähdä vaan äänen kuulemisesta tiedän niiden edelleen olevan reviirillä.
Pöllövuosi alkoi itselle vähän yllättäen kun olin Pakarisen Jukan kanssa Kuusamossa tammikuun lopussa. Lähdimme ajelemaan paikallisia pikkuteitä etsien kuvattavaa. Oli hienoa kun tykkylumisessa maisemassa yhtäkkiä katse tarttui kuusen latvaan, jossa varpuspöllö istui. Auto seis ja kamerat esiin. Pikku pöllö oli niin vikkelä, että se pois lensi, mutta yllätyksekseni samalta jalasijoilta näimme toisella puolella tietä puussa istuvan hiiripöllön. Todella hieno oli nähdä pöllö lumisessa maisemassa. Reissun aikana kävimme myös katsomassa lapinpöllön syöksyjälkiä lumessa. Itse pöllöä emme näkemään päässeet.
Hiiripöllö Kuusamossa tammikuussa
Alku vuosi 2015 oli käytännössä lumetonta aikaa täällä etelässä mikä helpotti kuljeskelua metsissä. Havainnointireissut aloitin vanhojen tottumusten mukaan tammikuun loppupuolella. Tutut paikat olivat aivan hiljaisia, mutta tästä en enää hätkähtänyt. Olin jo oppinut ettei vuodet ole veljiä keskenään. Tammikuun lopussa sitten alkoi vaisua huhuilua kuulua kuten ennenkin. Sää oli todella lauhaa ja vesisateista. Koko helmikuukin meni samassa säässä eikä tuollainen keli ole sellainen mielestäni, jolloin huuhkajat huhuilevat. Näillä reissuilla tuli kuitenkin uusi havainto tehtyä eli kuulin ja kerran näinkin varpuspöllön. Se oli itselle mukava yllätys.
huuhkaja aloittelemassa soidinta tammikuun lopussa
Maaliskuussa sitten soidin käynnistyi todenteolla. Huhuilu alkoi jo ihan heti hämärän tultua, mutta uutta oli se, että huhuilun paikka vaihteli todella paljon. Tällaista en ollut aikaisempina vuosina havainnut. 18.3 olimme sitten Jukka Tannerin ja Virven kanssa soidinta kuuntelemassa. Olin Jukan paikalle pyytänyt, koska niin upeaa, varmaa ja kuuluvaa soidin oli ollut. Ilta alkoi hämärtyä ja ikäväkseni ääniä ei kuulunut totutusti. Epätoivoinen olo alkoi jo vallata minut kun odottelimme pimeässä metsässä.
Sitten yllättäen Virve totesi ”hiljaa, tuolta se kuuluu”. Ja tosiaan normaalia myöhemmin Huuhkajat huhuilun aloittivat. Siirryimme hiukan eri paikkaan ja kuulimme voimakasta ja kiihkeää ääntelyä, joka päättyi ääneen, jota en ollut aiemmin kuullut. Jukka kertoi kyseessä olevan paritteluääni. Tämä kuulosti todella lupaavalle. Kumpa vain kaikki sujuisi hyvin ilman ongelmia. Nyt samalla saimme tärkeää tietoa siitä missä pesintä onnistuessaan tulisi tapahtumaan. Jukan ohjeiden ja laskelmien mukaan teimme suunnitelman kuinka parin seuraamista jatkan.
Tämän huuhkajaparin pesintäpaikkaa on vuosia etsitty tuloksetta. Toukokuun lopussa sitten teimme maastoetsinnät Jukka Tannerin ja Jukka Pakarisen kanssa. Maastosta löytyi kaksi huuhkajan poikasta. ’Tämä oli kyllä mahtava kokemus ja kaikki ne kovassa pakkasessa vietetyt illat sekä syvässä lumessa vaeltelut olivat kannattaneet vuosien varrella. Innolla tässä jo odottaa uuden soitimen alkua.
Syksyllä huuhkajien syyssoitimen aikana tuli todella paljon äänihavaintoja, jotka antavat kyllä ymmärtää, että tammikuun lopussa alkavan soitimen aikana tulen aikaa maastossa viettämään ja etsimään uusia reviirejä. Niin kiihkeitä äänet syksyllä olivat ja niitä kuulin aivan uusissa paikoissa. Uusien havaintoreissujen alkuun on enää 4-6 vkoa 🙂
juuri rengastetut huuhkajan poikaset Jukka Pakarisen ja minun sylissäni
Toukokuun lopussa myös käytiin katsomassa Petri Puolakan rakentamat ja asentemat pöllön pöntöt läpi. Pettymys oli ja vallata meidät kun pöntöistä ei alkanut löytyä pesintää. Pois lähtiessämme Petri tuumasi ”katsotaan nyt tuo yksikin pönttö, mutta tuskin siinä mitään on”. Jukka otti pöntön suulta kuvan ja tuumasi, että ”no siellähän ne penskat on”. Olin paljon aikaa viettänyt kuvausreissullani juuri tuon pöntön vieressä eikä silti ollut mitään käsitystä siitä, että lehtari siinä pesii. Näin ihmeellistä on luonto. Pöntöstä löytyi kaksi lehtopöllön poikasta. Petrille täytyy iso kiitos antaa hänen rakentamistaan 225 pöntöstä, jotka hän on tehnyt ja asentanut kahden vuoden aikana. Ehkä jonkinlainen palkinto on nämä untuvapallot ovat hänelle?
Petri kahden hänen tekemässään pöntössä olleen lehtopöllön poikasen kanssa
15.8 olimme Virven kanssa kuvailemassa sorkkaeläimiä. Ajelimme klo 23 aikaan kotiin kun yhtäkkiä Virve hihkaisi, että ”katso, viirupöllö”. Äkkiä auto ympäri ja katsomaan. Pöllö tosiaan oli tien varressa saalistamassa ja lennähti puuhun. Siinä me sitten katselimme toisiamme ja viirupöllöä kuvasin. viirupöllö 15.8.2015
Tänä vuonna en rengastusten jälkeen ollenkaan käynyt pesimäpaikoilla maastopoikasia katselemassa. Saivat olla aivan omassa rauhassaan. Kesä kului muita petolintuja kuvatessa ja seuratessa.
Seuraava mieleen painunut pöllön näkeminen tapahtui syyskuun alussa kun olimme ruskaretkellä pohjoisessa. Viime vuonna Pallaksella käydessämme kohtasimme hiiripöllön erään kuusen latvassa. Tänä vuonna vähän vitsinä heitin, että ”mahtaakohan pöllö taas näytillä olla?” Kuitenkin kävi niin, että vitsistä tuli totta. Siellähän se pöllö taas oli patikoijia tarkkailemassa.
Hiiripöllö Taivaskerolle vievän polun varressa
23.10.2015 sitten aivan sattumalta lenkillä ollessa kiinnittyi katseeni vanhan puun latvaan. Se näytti silmiini erilaiselta kuin ennen. Katsoin puuta kameran läpi ja yllätyksekseni sain todeta latvassa istuskelevan varpuspöllön. Tuon metsien ”pikku napoleonin” näkeminen ja löytäminen on huikea juttu, joka kerta. varpuspöllön ensi kohtaaminen
Saman varpuspöllön kohtasin pari päivää myöhemmin metsässä sijaitsevan lintujen ruokintapaikani luona. Pöllö nappasi sinitiaisen ja lähti sen kynsissään räpistellen lentämään. Seurasin perässä, mutta olin niin yllättynyt tapahtuneesta etten tajunnut kuvia ottaa. Näin kuinka pöllö vei saaliin puussa olevaan koloon talteen. Sain kuvattua tilannetta vasta kun pöllö oli jo tiasen vienyt koloon piiloon. Myöhemmin tuuli kaatoi tuon puun ja sain tutkia kolon sisällön. Siellä oli tosiaan sinitiaisen sulkia eli pöllö saaliinsa söi kolossa. Jukka Tanner toimitti paikalle pari pönttöä, jotka asensimme lähistölle. Saman pöllön kohtasin vielä 15.12, joten olettaa sopii, että se paikoilleen on jäänyt. Nyt odotellaan ottaako pöllö pöntöt omakseen. Varpuspöllö saalistamassa ja saatua saalista piiloittamassa 26.10
Marraskuun alussa alkoi sitten jakso, jota en ikinä tule unohtamaan. Tannerin Jukka antoi minulle vinkin eräästä rengastamastamaan hiiripöllöstä. Tottakai kävin paikalla katsomassa ja heti ensimmäisellä käynnillä löysin rohkean hiiripöllön. Koska kyseessä on nuori vuoden 2015 naaras poikanen aloin kutsua sitä Lady nimellä. Parilla ensimmäisellä kerralla pöllö vain puusta katseli tilannetta ja seurasi minua. Sitten tapahtui jotain mikä muutti tilanteen todella.
Paikalla omentyäni ja pellossa kävellessäni aloin nähdä jaloistani liikkeelle lähteviä myyriä. Pöllö todella innostui kun myyrät lähti liikkeelle ja tuli minusta noin 20m päähän puuhun istumaan. Siitä se sitten teki iskuja ja myyriä napsi. 15.11 menimme Pakarisen Jukan kanssa ladyä kuvaamaan. Paikalle mennessämme pöllöä ei näkynyt, mutta kun vihelsin niin se paikalle saapui metsästä. Kävelimme pellolla pikku lenkin ja pöllö istui puussa päätään sivuille heiluttaen ja tutkaili myyriä. Aivan yllättäen pöllö pudottautui alas oksalta ja lähti syöksyyn. Se teki syöksyn niin lähelle meitä, että kuulimme kun myyrä vinkui pöllön kynsien tavoittaessa sen. Sitten pöllö nousi lentoon ja lensi meistä noin 25m päähän oksalle saaliin kanssa. Siinä se hetken esitteli saalistaan ja meitä katseli. Yhtäkkiä se alkoi ympärilleen tähyillä todella aktiivisesti. Se lennähti pikku matkan ja sama tähyily jatkui. ”Mitä ihmettä se tekee?” ajattelimme. No se selvisikin varsin pian. Pöllö lennähti haavan oksalle ja alkoi saalista asetella haavan oksalle. Se ei syönytkään saalista vaan tarkasti asetellen asetti sen oksan hankaan pahan päivän varalle. Olimme Jukan kanssa aivan häkeltyneitä ja päätimme paikalta lähteä pois. Minun periaate on aina ollut se ettei linnun tarvitse minua paeta vaan minä olen se, joka tilaa antaa.
Hiiripöllö piilottaa saalistaan oksan hankaan
Nyt on reilu 2kk:ta tullut käytyä pöllön luona ja kyllä se todella rohkea on. Paljon olen sen käyttäytymisestä oppinut. Myyrät lähtevät paikalle saapuessani liikkeelle ja tällöin pöllö havaitsee tarkasti myyrän jättämät virtsavanat ja tämä helpottaa sen saalistamista. Varmaan osin tästä syystä se ikään kuin odottaa paikalle tuloani. Pöllö on jo osoittanut monia upeita syöksyjä sekä saaliin piilottamisia. Viime aikoina pöllö on suorittanut syksyjä lähimmillään noin 5m päähän minusta. Siinä ei meinaa kuvaaja ehtiä mukaan kun pöllö syöksyjään tekee. hiiripöllö saalistamassa
Kovasti olen odottanut, että lunta sataisi ja siitä saisi hiukan apua kuvaamiseen, mutta tuntuu olevan odotus turhaa. Vain yhden päivän olen saanut hiiripöllöä kuvata lumisessa maisemassa. Sinä päivänä pöllö oli selvästi hiukan hämmentynyt lumesta, sillä näkihän se lunta ensimmäistä kertaa elämässään. Se kuunteli hyvin tarkkaan myyrien liikkeitä, muttei syöksyjä alkanut tehdä. Se ikään kuin oli hiukan hämmentynyt kun enää ei nähnytkään myyrien vilistävän maassa kun myyrät oli lumen alla piilossa. Liikuskeltuani hiukan taas pellolla myyrät lähtivät liikkeelle runsain määrin ja pöllö sai ensimmäisen saaliin. Saalis oli päästäinen, jonka pöllö söi heti oksalle lennähdettyään. hiiripöllön saaliiksi joutui pääsätinen
Tapaninpäivänä 26.12.2015 tein pikareissun molemmilla tiedossa olevillani hiiripöllön talvireviireillä. Oli todella mukava nähdä pöllöt ihan läheltä komeassa auringonpaisteessa. Pöllöt eivät liikkeissään olleet kovin aktiivisia. Molemmat ovat myös ilmeisesti saalistamisissaan onnistunut, koska tarjoamani hiiri ei kummallekkaan pöllölle kelvannut.
Jouluna vallinnut täysikuu sai minut taas yrittämään pitkäaikaista haavettani kuvasta, jossa pöllö näkyy silhuettina kuun edessä. Aamulla 27.12.2015 kuva oli jo lähellä onnistua kun kolmesti aamulla kohtasin huuhkajan, mutta yrityksistä huolimatta en päässyt kuvauskulmaan kuun kanssa. hiiripöllöt ”lady” ja ”juniori” tapaninpäivänä
4.12 olin sitten itsekseni tuskailemassa pimeää päivää ja sitä, ettei mitään kuvattavaa löydy. Yhtäkkiä katse kiinnittyi puhelinpylvään päässä olevan kohteeseen. Tajusin sen olevan hiiripöllö. Auto äkkiä pysähdyksiin ja soitto Jukalle. Jukka lähti töistä paikalle ajamaan. Juuri ennen kuin Jukka saapui pöllö nappasi hiiren ja suuntasi metsään. Kirosanat sateli autossa. Ajattelin koko tilanteen olevan ohi. Jukka kuitenkin päätti yrittää rengastusta ja molempien yllätykseksi noin 10 min odottelun jälkeen saimme pöllön kiinni ja sen rengastimme. Kokemus oli todella huikea. Rengastuksen jälkeen ”junioriksi” kutsumani pöllö sai vapautensa. Viimeksi tänään 31.12.2015 kuvasin tämän saman juniorin noin 200m päässä rengastuspaikalta. ”juniorin” rengastus
Kokonaisuudessaan tämä vuosi on sujunut todella mallikkaasti. Pöllöjen lisäksi olen paljon kuvannut ja seurannut myös muita petolintuja. Katsotaan mitä uusi vuosi 2016 tuo sitten uutta nöiden lintujuttujen osalta. Isoin lupaus ensi vuodelle on se, että alan havainnot kirjata ylös ja paremmin kuvat lupaan arkistoida.
Vuonna 2015 kohtasin hiiripöllön 29 kertaa, huuhkajan 25 kertaa, varpuspöllön 8 kertaa, lehtopöllön kolmesti ja viirupöllön myös kolmesti. Aikaa pöllöjen parissa olen viettänyt metsässä noin 40-50h.
Suuri kiitos Jukka Tannerille mahdollisuudesta opiskella lintujuttuja kanssasi ja iso kiitos yhteisistä rengastusreissuista. Iso kiitos myös Jukka Pakariselle monista yhteisistä kuvauspäivistä.
”juniorilla” on katse jo myyrärikkaaseen vuoteen 2016.
