30.6 lähdimme kaverini Jukan kanssa seurailemaan suopöllöjä. Ilta ja yö jäävät kyllä pitkäksi aikaa mieleen. Olimme Jukka Pakarisen kanssa suopöllöjen reviirillä hyvissä ajoin.Suopöllöthän ovat osin päiväaktiivisia, joten olimme liikkeellä jo klo 17 aikaan. Kovin kauaa emme ehtineet paikalla olla kun toinen sateen kastelema emolintu saapui kuivattelemaan itseään ilta-aurinkoon. Seurailimme lintua pitkään ja aluksi ajattelimme, että sen rauhallisuus liittyy kastuneisiin sulkiin. Se vain lekuti siipiään ja roikotti niitä aurinkoon päin suunnattuna. Viikkoa aiemmin olin seuraillut samojen pöllöjen saalistusta ja nähnyt kuika taivavia lentäjiä ne olivat sekä kuinka aktiivista saalistus oli. Välillä pöllö laskeutui puuhun tähystelemään, mutta koskaan se ei yli 5 minuutia paikoillaan ollut. Nyt pöllö vaihtoi pari kertaa paikkaa, mutta oli edelleen passiivinen vaikka ilta alkoi jo hämäräksi käydä. Sanoin tässä vaiheessa Jukalle, että nyt tässä tilanteessa on jotain erikoista. Ei pöllö noin viimeksi käyttäytynyt.
suopöllö emo vahdissa
Ilta alkoi tosiaan hämärtäjää ja odottelimme pöllön aktivoitumista. Sitä ei vain tapahtunut. Noin klo 20:30 sitten tapahtui jotain mitä olin hartaasti toivonut, mutta mitä pidin lähes mahdottomana ajatuksena. Jostain vanhan hakkuuaukon pohjakasvillisuuden seasta kuului vaihea kähähdys. Jani Ylikangas oli minua auttanut äänien opettelun suhteen ja heti äänen kuultuani sen tunnistin. Emon käytös oli johtunut siitä, että pöllön poikaset olivat meidän ja emon välissä. Tuntui aivan uskomattomalta kuulla pienten suopöllöjen ruuan kerjuuta. Niitä varoen lähestyessä ääniä kuului hiukan joka puolelta. Niiden paikallistaminen oli todella vaikeaa.
Liikkuminen piti tehdä todella varoen ettei poikasten päälle astu. Lopulta 21:28 sitten silmiini osui poikasen hahmo vadelmapensaan viereltä. Oli todella mahtava kokemus nähdä pieni poikanen piiloutuneena maastoon. Ei auttanut kuin heti pistää Rengastaja Jukka Tannerille kuvaviesti löydöstä. Eipä mennyt pitkään kun Jukka jo soitti, että olen matkalla löytöpaikalle. Ennen Jukan paikalle saapumista jatkoimme vielä etsintöjä, koska poikasten ääniä kuului vielä muualtakin. Hetkittäin tuntui, että poikasia olisi joka puolella. Löysin vielä toisen poikasen ennen Jukan tuloa, mutta niitä oli vielä maastossa lisää äänien perusteella. Jukan saavuttua paikalle ja rengastettua nuo pari löytämääni poikasta oli jo varsin hämärää ja muut poikaset alkoivat ääntä kovemmin pitää. Etsintöjä jatkettiin Jukan kanssa. Hetken etsintöjen jälkeen Jukka löysi vielä kaksi poikasta lisää hiukan kauempaa. Näin oli kasassa komea kvartetti kasassa.
Ensimmäinen poikanen on löytynyt. Kuva: Jukka Pakarinen
ensimmäinen maastopoikanen
Löytö oli kyllä varsin merkittävä sillä Jukka on 30v lintuja rengastanut ja nämä olivat ensimmäiset hänen rengastamat suopöllöt. lisäksi aamu yöllä tutkittuamme rengastustietoja totesimme vuonna 2015 rengastetun koko maassamme vain noin 100 suopöllöä
kvartetti koossa
suopöllö saalistamassa ruokaa poikasille
Rengastuksen jälkeen palautimme poikaset löytöpaikoilleen ja poistuimme paikalta. Jukka on yli 30 vuotta lintuja rengastanut ja oli helposti huomatta kuinka tyytyväinen Jukka oli uuden lajin kohtaamiseen. Kyllä itselläkin oli aika upea olo kun olimme poikaset löytäneet vaikeasta maastosta. Vasta seuraavana päivänä alkoi ymmärtää millaisesta asiasta oli kysymys. Tietoja tutkiessa saimme huomata, että vuonna 2015 oli rengastettu vain 100 suopöllöä. Määrä on todella pieni ja siitä voi päätellä kuinka vaikeaa pesintöjen löytäminen on. Nyt toivotamme uudelle suopöllö sukupolvelle pitkää ja myyrärikasta elämää.
Iso kiitokseni Jukka Pakariselle seurasta ja etsintäavusta sekä Jukka Tannerille poikasten rengastamisesta. Lisää kuvia suopöllöistä löytyy täältä Rengastaja Jukka Tanner pitää käsissään elämänsä ensimmäisiä rengastamiaan suopöllön poikasia
