Pitkä odotus on ohi ja olemme saapuneet tänne Äkäslompolon juuri, kun kaamos on muutaman päivän päästä loppumassa. Tuntureilla riittää lunta ja upeita tykkylumisia puita riittää ihmeteltäviksi. Ensimmäinen päiväreissumme suuntautui Kuerille eli Ylläksen alueen läntisimmälle tunturille. Matka kappelilta huipulle oli helppo kulkea sillä polku oli niin kovaksi tampattu, että kulkemaan pääsi ihan tavallisilla kengillä. Huipuilla näkymät olivat hulppeat ja tuuliset. Kaamoksen väreissä on jotain niin erilaista tunnelmaa, jota en kyllä osaa selittää. Pimeydeksi sitä ei missään nimessä voi kutsua. Sinertävää maisemaa jaksaisi katsella vaikka kuinka pitkään. Lähellä huippua oli erään tykkylumisen männyn alla hautakynttilä palamassa. Mahtoikohan joku tuoda sen ylös tunturiin jonkun lappia ihailleen ihmisen muistoksi?