Vuosi on tosiaan taas vaihtunut. Vuosi on alkanut eteläisessä Suomessa varsin sateissa ja leudossa säässä. Ojat ja joet on tulvineet monin paikoin ja samalla haitanneet hiukan myös omia kävellen tapahtuvia kuvaus- ja havainnointireissuja. Kohta on talvipäivänseisauksesta kulunut 3 vkoa ja sinä aikana päivä on pidentynyt noin 10min. Olemme varmuudella siis kulkemassa kohti kevättä ja kesää.
Leuto talvi on ollut monelle eläimelle elämää ja selviytymistä helpottava asia. Ravintoa ei ole tarvinnut kaivaa esiin lumen alka ja lumettomassa maassa eläinten kulkeminenkin on ollut helppoa. Kaikkia sää ei kuitenkaan ole auttanut. Esimerkiksi pöllöillä on menossa nälkävaellus pohjoista etälään ruuan toivossa. Esimerkiksi hiiri- ja lapinpöllöjä on etelään saapunut runsain määrin. Itse olen pyrkinyt syksystä asti loukuttamaan niin paljon siimähäntiä pakkaseen varostoon kuin suinkin vain olen saanut niitä saaliiksi. Todella vähissä on kannat sillä vasta 12 metsähiirtä olen saanut. No niidenkin merkitys voi pöllöille tai niiden poikasille olla oikealla hetkellä merkittävä.
Vielä ei luonnossa paljon tapahdu. Varsin hiljaista on, kun pysähtyy ääniä kuuntelemaan. Kuusikossa saattaa kuulua hippiäisten pientä piipitystä niiden etsiessä ravintoa oksiston seasta. Tikat naputtavat, mutta ääni on vain vaimeaa nakutusta. Vielä ei ole keväisten reviirirummutusten aika.
Omalla kohdallani tuo luonnon seuraaminen on kestänyt nyt kuusi vuotta. Kaikki alkoi helmikuussa 2012, kun yöllä kuulin huuhkajan huhuilun. Se oli omalla kohdallani se ensimmäinen iso ja mieleen painuva kokemus, joka käynnisti koko lintuharrastuksen.
Nyt tällä hetkellä suurin odotus on siinä, koska kuulen taas ensimmäisen kerran kevätsoidintaan aloittelevan huuhkajan huhuilun illan hämärtyessä. Näin ennakkoon uskoisin, että soidin alkaa totutusti tammi- helmikuun vaihteessa. Voihan toki olla myös niin, että huonon ravintotilanteen takia suuret pöllöt jättävät pesinnän väliin ja näin ollen ei soidinäänet alkasi ollenkaan.
Teerikukot alkavat kokoontua kevään taistelupaikoille
Teeret alkavat kokoontua tutuille paikoilleen, joilla ne sitten käyvät keväisiä taisteluitaan. Ensi viikolla olisi tarkoitus oma kuvakojuni siirtää eräälle näistä paikoista. Kaiken onnistuessa teeret tottuvat kojuun ja sallivat minun kuvata heidän touhujaan.
Tuulihaukka tähystelee evästä sähkötolpalla
Leuto talvi oli myös mahdollistanut tuulihaukka koiraan jäämisen tänne suomeen talvehtimaan. Kovin paljon näitä haukkoja ei täällä enää näe.
Seuraillaan nyt taas pari viikkoa luontoa ja mahdollisesti kirjoittelen sitten taas kuulumisia 🙂
