Kevättä ilmassa?

Omalla kohdalla edellisessä jutussa mainittu talvipäivänseisaus on henkinen merkki kevään alkamista. Todella kevät alkaa siitä, kun luontoharrastajana näen ensimmäisten korppien morsiuslennot ja yölliset pöllöjen ääntelyt alkavat. Nämä molemmat on nyt alkaneet. Myös päivä on pidentynyt talven pimeimmistä päivistä paljon. Aamulla klo 7 näkee jo liikkua ilman otsalamppua ja illalla klo 18 aikaan vielä näkee samoin tehdä. Voidaan siis todeta valoisan ajan lisääntyneen jo talven lyhyimmistä noin 8h valoisasta ajasta nyt vallitsevaan 11 tuntiin. Nämä ovat siis omia havaintoja, eivät mitään virallisia päivän pituuksia.

17-18.2. välisenä yönä hiihtelimme kylän metsissä ja pöllöjä oli äänessä. Ainakin kahdelta ellei jopa kolmelta lehtopöllöjen reviiriltä kuuluin vaihtelevaa ääntelyä, mutta varmuudella soidin on käynnistynyt. Lumella olleiden siimahäntien jälkien perusteella voisi ajatella tästä keväästä tulevan hyvä pesintävuosi pöllöille. Se asia selviää lopulta toukokuun paikkeilla. Nyt ihmisten lähelle saattaa myös ilmestyä nälkiintyneitä pöllöjä. Jos pihapiiriinne pöllöjä ilmestyy niin ilmoittakaa minulle. Minulla on pakkasessa pöllöille hätäravinnoksi peltomyyriä noin 30-40 kpl:ta.

Nyt öisin on mahdollista kuulla myös ilvesten matalaa mouruamista. Korpit ovat jo noin pari kolme viikkoa kraakkuneet ja ilmassa lennelleet omia akrobaattisia silmukoita ja syöksyjään. Korppi on maamme lintulajeista ensimmäisiä pesijöitä. Myös tikkojen äänet ovat muuttuneet. enää koputtelu ei ole yksittäisiä kopautuksia vaan nyt tikat etsivät kohdetta mikä pitää mahdollisimman kovaa ääntä. Kuiva oksa tai vaikkapa sähkötolpan metallinen pää ovat hyviä äänen lähteitä ja niitä tikat nyt naputtavat ja näin kertovat siitä missä niiden reviiri sijaitsee. Myös mustarastaat ovat aloittaneet omat laulelunsa ja laulavat jo aamu varhaisesta iltamyöhään.

Edellisen jutun jälkeen lunta tuli todella reilusti lisää. Se on aiheuttanut sorkkaeläimille haastetta liikkumisen suhteen. Niinpä nuo eläimet liikkuvat mahdollisimman vähän energiaa säästäen. Kauriit ja peurat liikkuvat omia polkujaan ruokintapaikkojen välillä, mutta ei nekään turhaan liiku. Hyvin on metsissä liukulumikengillä hiihtäessä huomannut kuinka heti eläimet alkavat käyttää hyväksi minun tamppaamia reittejä. Suksen jäljillä on näkynyt peurojen, kauriiden ketun ja jopa ilveksen jäljet. Se, että lunta on paljon on toisaalta myös hyvä asia. Linnut kuten esimerkiksi teeri pääsevät nyt kaivautumaan lumikieppeihin suojaan kylmää ja petoja.

Seuraavassa kirjoituksessa sitten, ehkä saamme jo havaintoja ensimmäisistä muuttolinnuista.