Kymmenen vuotta huuhkajia seuraten

Kuten monesti on esiin tullut, olivat huuhkajat minulle ensimmäinen kohde, jonka näkemisestä ja kuvaamisesta innostuin. Tuo helmikuussa 2012 ollut kuutamo yö on painunut mieleeni ikuisiksi ajoiksi. Silmät kosteana epätoivon kyynelistä opettelin uudelleen kävelemistä. Kävelykyvyn menetys johtui siitä, että olin sairastunut marraskuussa 2011 ms-tautiin. Huhuilun kuulemisesta syntyi tavoite ja innostus nähdä tuo mystinen hyypiä.

En tiedä paljonko tuona keväänä metsissä aikaa vietin, mutta paljon. Eteneminen oli runsaan lumen ja huonosti toimivien jalkojeni takia vaikeaa. Silti jaksoin yrittää. Koko keväänä en pöllöä nähnyt, mutta innostus jatkui. Keväällä 2013 sitten uudelleen etsinnät alkoivat, kun pöllöpari aloitti keväiset serenadit. Nyt maasto oli jo tutumpi ja vähän tiesin missä kulkea. Lopulta helmikuussa suuri pöllö laskeutui kuusen latvaan edessäni ja sain huuhkajan nähdä ja kuvata. Vaikka tavoite täyttyi niin innostus vain kasvoi. Nykyään kummenen vuoden jälkeen kohtaamisia on tullut noin 200, mutta silti jaksan joka kerta huuhkajista innostua. Innostuksesta kertoo ehkä se, että olen jo kirjan tekstiä tehnyt ja teksti on jo käynyt tarkistettavana kieliopillisesti. Vielä rohkeus ei ole riittänyt lähteä omakustannetta tekemään.

Tämä on samalla itselleni uusi kokeilu tehdä tällaisia videoita. Mielelläni kuulisin kommentteja halutaanko vastaavia videokoosteita myös jatkossa?